things are easier since i stopped dreaming

Nääsjees. Inhoon postausten aloittamista. Syvästi. Miten mun pitäis aloittaa teksti, joka saavuttaa harvan silmät, jonka lukijoita en tunne tai tiedä, mutta joka ei ole myöskään kirjoitettu vain itselleni? "Moi"? Kuulostaapa tyhmältä. En aloita edes sähköposteja työnantajalleni moikkaamalla, vaan menen suoraan asiaan. Cut to the chase on ehdoton lempifraasini evah.

Niin makaa kuin petaa, ja tupakointi ja liian vähät vaatteet altistavat hengitystieinfektioille tai jotain sellaista. Eli oon kipeenä, ja oon nyt kipeenä kolmatta viikkoa, mikä alkaa vähän nyppimään. Salakavala kurkkukipu iski kaksi viikkoa sitten, kun oltiin Auran ja Saanan kanssa leffassa katsomassa Maze Runneria - joka muuten sattui olemaan aivan hirvittävän hyvä elokuva, vaikka jotkin kohdat menivätkin vähän eri tavalla kuin kirjassa, enkä malttaisi odottaa jatko-osaa ja Kaya Scodelario on <3 - seuraavana päivänä vähän yskitti, ja muutaman päivän päästä musta ei lähtenytkään laisinkaan ääntä. Pidin pari hassua yksittäistä saikkupäivää, ja kahden päivän nukkumisen jälkeen kiipeilin niin pahasti seinille, että palasin töihin. Tämä kaikki tapahtui yli viikko sitten. Vieläkin yskittää.

Tänään vaivauduin jopa lääkärille kurkkukipuni kanssa, koska eilen päästiin siihen pisteeseen, että mun kurkku oli turvonnut ja kosketusarka ulkpuoleltakin, ja nieleminen ei vain ollut vaihtoehto. Koin itseni hieman vihannekseksi, koska kuolasin koko yön himassa. Tänään meidän yltiöparas työterveys Aava ylitti taas kaikki odotukset, ja puolen tunnin käynnillä multa ehdittiin ottaa verikokeet ja nielusta näyte (joka muuten sattui ihan sikana) ja todeta, ettei mulla oikeastaan ole mikään erikoinen tauti, ja määrättiin yskänlääkettä. Kolmiolääkeyskänlääkettä, eli en sais autoilla! No, ehkei se haittaa. Vai onko burgereiden paistaminen verrattavissa?

Kyseinen litku on paksua ja mustaa kuin terva, ja haisee ja maistuu aivan kuolemalle. Tän ois sit parempi toimia, koska muuten koen aiheuttaneeni itselleni painajaisia ja traumoja pitkäksi aikaa aivan turhaan. Yskänlääkkeiden ottaminen on muuttunut lapsuuden jälkeen kuitenkin tuhat kertaa helpommaksi, ja rohkenen kiittää siitä huolellista harjoittelua shottiralleissa. Hehe.

Hirveesti ei varmaan myöskään auttanut se, että oltiin Danielin kanssa vesisotaa duunissa viikonloppuna. Tai mä vähän härnäsin sitä, ja sit se yritti murhata mut!

En myöskään tiedä, millä elän seuraavan kuukauden, sillä mun Elixian ensimmäinen lasku liittymismaksuineen tuli, ja kun yhdistän tämän hieman normaalia huonompaan palkkaan (oikeesti pyhä- ja iltatyöt olis tervetulleita, missä ne on?!?!?!?!), oottaa mua pakollinen diettaaminen kaurapuurolla. 

Jippii.

Ps. Isac Elliot on ihana.

Pps. Tässä vielä tän hetken "must have" lista.