Oon tällä hetkellä tosi hämmentynyt. Mulla oli tosi kivat kolme päivää Kuopiossa, paluulennolle noustessa oli kauheen avoin ja hyvä fiilis kaikesta. Luin kolme päivää, pussailin koiria ja vaan olin. Siinä vaiheessa kun pääsin takas himaan, kaaduin jotakuinkin heti sängylle ja itkin tunnin. Enkä edes tiedä MIKSI. Miksi?
Mun pikkusisko sano mulle eilen autossa, et se on ehkä masentunut, koko ajan väsyttää. Mä en osaa jotenkin yhdistää masentuneisuutta itseeni, jotenkin eka fiilis on, että mä oon vaan ihan vitun pihalla, vähän skitsofreeninen ja oikeesti aika viallinen yksilö. Tosi kieroutunut. Oon vihainen ja oon iloinen ja oon vihainen ja apua mussa on niin paljon vihaa ei yhtään mitään kohtaan, että itseänikin pelottaa.
Anyway, oon löytänyt elämälleni ehkä suunnan. Mulla on tällä hetkellä luettavana Dostojevskin The Possessed, ja sitä lukiessani mietin sitä, kuinka vammaista on, etten yhtään hiffaa kaikkia niitä venäläisiä nimiä ja ranskankielisiä sanontoja, ja kuinka hienoja kieliä ne on, ja miks ikinä mä olen halunnutkaan opiskella kirjallisuustiedettä, koska en lue kirjallisuutta suomeksi, mutta kuinka hienoa oliskaan jos mä osaisin ainakin seitsemää eri kieltä, ja kuinka mieletöntä olis kääntää kirjoja! Siis mähän olen opiskellut englantini junnuna kääntämällä Evanescencen lyriikoita sanakirja sylissä ja fraasisanakirja kainalossa ja sivistyssanakirja vielä jossain käden ulottuvilla, ja miettinyt niitä tarkoituksia tunteja ja päiviä ja öitä. Niin pitkälle, että äiti taisi jossain vaiheessa takavaraikoida multa cd-soittimen. Ei kiva. En mä tiedä, ehkä tää on haihattelua, ehkä ei. Ehkä se olis upeeta. Olis upeeta opiskella kirjallisuutta Britanniassa. Olis ihanaa osata ranskaa ja saksaa ja ruotsia ja venäjää ja viroa ja espanjaa ja italiaa ja latinaa ja kreikkaa ja tanskaa ja norjaa vaikka näin aluksi.
Löysin vähän aikaa sitten siivotessani pinon kortteja jotka ostin Lontoon reissulta. Alimmaisena pinossa oli yksi, jossa lukee "She decided to start living the life she imagined." Ehkä munkin olisi jo aika lopettaa todellisuuden pakoilu ja haaveilu ja tehdä jotain. Ehkä aloitan pyytämällä sen kuuman tatskaajan kahville, ehkä aloitan ottamalla loparit, tai varaamalla lennot Kiinaan (vaikka äiti sanoikin, etten saa lähteä yksin). Haluan ihan kuollakseni jotain, jota voin odottaa, enkä vain rullailla päämäärättömästi päivästä toiseen.
I have spoken.
Vielä uusi ihana yhtye jota Frequence3 soittaa koko ajan.
