things are easier since i stopped dreaming

Nääsjees. Inhoon postausten aloittamista. Syvästi. Miten mun pitäis aloittaa teksti, joka saavuttaa harvan silmät, jonka lukijoita en tunne tai tiedä, mutta joka ei ole myöskään kirjoitettu vain itselleni? "Moi"? Kuulostaapa tyhmältä. En aloita edes sähköposteja työnantajalleni moikkaamalla, vaan menen suoraan asiaan. Cut to the chase on ehdoton lempifraasini evah.

Niin makaa kuin petaa, ja tupakointi ja liian vähät vaatteet altistavat hengitystieinfektioille tai jotain sellaista. Eli oon kipeenä, ja oon nyt kipeenä kolmatta viikkoa, mikä alkaa vähän nyppimään. Salakavala kurkkukipu iski kaksi viikkoa sitten, kun oltiin Auran ja Saanan kanssa leffassa katsomassa Maze Runneria - joka muuten sattui olemaan aivan hirvittävän hyvä elokuva, vaikka jotkin kohdat menivätkin vähän eri tavalla kuin kirjassa, enkä malttaisi odottaa jatko-osaa ja Kaya Scodelario on <3 - seuraavana päivänä vähän yskitti, ja muutaman päivän päästä musta ei lähtenytkään laisinkaan ääntä. Pidin pari hassua yksittäistä saikkupäivää, ja kahden päivän nukkumisen jälkeen kiipeilin niin pahasti seinille, että palasin töihin. Tämä kaikki tapahtui yli viikko sitten. Vieläkin yskittää.

Tänään vaivauduin jopa lääkärille kurkkukipuni kanssa, koska eilen päästiin siihen pisteeseen, että mun kurkku oli turvonnut ja kosketusarka ulkpuoleltakin, ja nieleminen ei vain ollut vaihtoehto. Koin itseni hieman vihannekseksi, koska kuolasin koko yön himassa. Tänään meidän yltiöparas työterveys Aava ylitti taas kaikki odotukset, ja puolen tunnin käynnillä multa ehdittiin ottaa verikokeet ja nielusta näyte (joka muuten sattui ihan sikana) ja todeta, ettei mulla oikeastaan ole mikään erikoinen tauti, ja määrättiin yskänlääkettä. Kolmiolääkeyskänlääkettä, eli en sais autoilla! No, ehkei se haittaa. Vai onko burgereiden paistaminen verrattavissa?

Kyseinen litku on paksua ja mustaa kuin terva, ja haisee ja maistuu aivan kuolemalle. Tän ois sit parempi toimia, koska muuten koen aiheuttaneeni itselleni painajaisia ja traumoja pitkäksi aikaa aivan turhaan. Yskänlääkkeiden ottaminen on muuttunut lapsuuden jälkeen kuitenkin tuhat kertaa helpommaksi, ja rohkenen kiittää siitä huolellista harjoittelua shottiralleissa. Hehe.

Hirveesti ei varmaan myöskään auttanut se, että oltiin Danielin kanssa vesisotaa duunissa viikonloppuna. Tai mä vähän härnäsin sitä, ja sit se yritti murhata mut!

En myöskään tiedä, millä elän seuraavan kuukauden, sillä mun Elixian ensimmäinen lasku liittymismaksuineen tuli, ja kun yhdistän tämän hieman normaalia huonompaan palkkaan (oikeesti pyhä- ja iltatyöt olis tervetulleita, missä ne on?!?!?!?!), oottaa mua pakollinen diettaaminen kaurapuurolla. 

Jippii.

Ps. Isac Elliot on ihana.

Pps. Tässä vielä tän hetken "must have" lista.

for life is like a flame

Trololol kipeenä sängynpohjalla maattuani muutaman päivän, alkaa energiataso olla taas normilukemissa. Yskittää ja niiskuttaa vieläkin, mut ainakin jaksaa tehdä jotain muutakin kuin nukkua ja syödä. Vähän aikaa taas on hurahtanut edellisestä kirjoituskerrasta, ja kerrottavaa olis ihan kauheesti, mut sit oikeestaan ei mitään. Elämä jotenkin soljuu tässä aika mukavasti eteenpäin, mitään kovin erikoista ei tapahdu, mutta silti yksikään päivä ei ole ollut mitenkään erityisen tylsä, harmaa tai kaavamainen. Chill.

Normiarkeen kuuluu duunia, pitkiä kävelylenkkejä - tosin oon yritelly opetella juoksemaankin! - lisää duunia, ja paljon duunikavereita, aka kanoja. Jos mä vapaa-ajalla jonkun kanssa hengaan, niin yleensä meidän työpaikan tyttöjen :D En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta hauskaa meillä ainakin on.

Oltiin pari viikkoo sit (duuni)porukalla kans Korkeasaaressa käymässä, koska meidän lempikinkki sattuu olemaan töissä myös siellä. Myös. Huom. Tota ideaa on pyöritelty joku pieni ikuisuus, ja nyt sit päätettiin mennä, koska Usko lähti viikko sit viidakkoon leikkimään aitoo ja oikeeta tutkimusmatkailijaa niiden yliopiston jonkun jutun kautta. Dunno. Epicly awesomest day evah, tai jotain siihen suuntaan ainakin! Kylmä ku Korvatunturilla, mut ei se haittaa, koska nähtiin HEPPOJA! Tykättiin niistä Auran kanssa ihan kauheesti. Otettiin yhteiskuvaki niitten kanssa, mut ne oli molemmat niin kamalia, etten niitä viiti julkasta. Julkasen siis ison kasan muita kauniita kuvia mun kavereista <3 Huomioikaa sit kilpparin alla oleva kuva, joka on suomalaista luontoa esittelevästä Borealia-talosta! Ehkä paras mesta Korkeasaaressa, mulla on siellä paljon kavereita ja sukulaisia. Esim. rupikonnat.

Pääsin kans käymään kotona, koska mulla oli lomaviikko. Ehkä ihanin tunne ikinä on herätä aamulla myöhään, kun kaks tollasta maailman söpöintä pientä karvareuhkaa nukkuu viekussa. Tahitista on ainaki tulossa ihan vanhamamma, koska se haluaa koko ajan syliin ja viereen ja lähelle, ennen se ei jaksanu kovin kauaa olla. Aamukahvia on kans kauheen hauska yrittää juoda keittiön pöydän ääressä, koska molemmat koirat haluu syliin. Molemmat sit kans tuli syliin. Vaikka ne onkin puudeleita, niin Cali on kuitenkin keskikokonen, eikä siis erityisen pieni...

Tulin takasin Helsinkin yhtä matkaa mun siskon kanssa, joka tuli käymään HIHSissä ja pällistelemään suuren maailman menoa ja moikkaileen sen kavereita. Mä kävin Horse Show'ssa kans, koska Aurapaura oli voittanut jostain liput sinne. Hepat hyppäs esteitä, whoop! Jännää, mut ei yhtään niin jännää kuin ois ollu lauantain Kür International Dressage. *-*

Danspan ja Helmin residenssissä järkättiin kans reilu viikko sit hulppeet Halloween-kemut, joissa oli sit tietty hieno Steissi-Sokos-Joensuu-mix päällä. Jostain syystä kaikkialla on aina vaan mäkkiduunareita :'D Ei haittaa. Bileissä oli pukeutumispakko, eli pukukoodi vapaa. Mä tein ihan ite (äidin avustuksella, mut sitä ei tarvii kertoo noille) mun hienon Punahilkka-viitan tämän Youtubesta löydetyn DIY-ohjeen avulla. Helppo kuin mikä, toimis varmaan viittaan kuin viittaan. Loimusamettia en vaan osta enää ikinä.

Sithän tässä kävi niin, että lähdettiin yksille seuraavanakin päivänä Uskon vikan vuoron kunniaks. Päädyttiin olemaan koko ilta. Ei oo hetkeen ollut niin huono olo aamulla, koska yleensä olen siunattu lapsi enkä harrasta darraa. Oltiin vähän mielenkiintosella kokoonpanolla, koska ilta päättyi Baarikärpäseen meidän uuden ujon Jassun, entisen Sawan ja tosi tosi tosi entisen Niklaksen kanssa (en siis ite ehtiny ikinä olla ees Niklaksen kanssa samaan aikaan duunissa). Mut siis hauskaa oli ainaki tiettyyn pisteeseen saakka, mitäpä tässä sen kummempia mutisemaan :D

Ps. Musta on tulossa Taylor Swift -fani.