Trololol kipeenä sängynpohjalla maattuani muutaman päivän, alkaa energiataso olla taas normilukemissa. Yskittää ja niiskuttaa vieläkin, mut ainakin jaksaa tehdä jotain muutakin kuin nukkua ja syödä. Vähän aikaa taas on hurahtanut edellisestä kirjoituskerrasta, ja kerrottavaa olis ihan kauheesti, mut sit oikeestaan ei mitään. Elämä jotenkin soljuu tässä aika mukavasti eteenpäin, mitään kovin erikoista ei tapahdu, mutta silti yksikään päivä ei ole ollut mitenkään erityisen tylsä, harmaa tai kaavamainen. Chill.
Normiarkeen kuuluu duunia, pitkiä kävelylenkkejä - tosin oon yritelly opetella juoksemaankin! - lisää duunia, ja paljon duunikavereita, aka kanoja. Jos mä vapaa-ajalla jonkun kanssa hengaan, niin yleensä meidän työpaikan tyttöjen :D En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta hauskaa meillä ainakin on.
Oltiin pari viikkoo sit (duuni)porukalla kans Korkeasaaressa käymässä, koska meidän lempikinkki sattuu olemaan töissä myös siellä. Myös. Huom. Tota ideaa on pyöritelty joku pieni ikuisuus, ja nyt sit päätettiin mennä, koska Usko lähti viikko sit viidakkoon leikkimään aitoo ja oikeeta tutkimusmatkailijaa niiden yliopiston jonkun jutun kautta. Dunno. Epicly awesomest day evah, tai jotain siihen suuntaan ainakin! Kylmä ku Korvatunturilla, mut ei se haittaa, koska nähtiin HEPPOJA! Tykättiin niistä Auran kanssa ihan kauheesti. Otettiin yhteiskuvaki niitten kanssa, mut ne oli molemmat niin kamalia, etten niitä viiti julkasta. Julkasen siis ison kasan muita kauniita kuvia mun kavereista <3 Huomioikaa sit kilpparin alla oleva kuva, joka on suomalaista luontoa esittelevästä Borealia-talosta! Ehkä paras mesta Korkeasaaressa, mulla on siellä paljon kavereita ja sukulaisia. Esim. rupikonnat.
Pääsin kans käymään kotona, koska mulla oli lomaviikko. Ehkä ihanin tunne ikinä on herätä aamulla myöhään, kun kaks tollasta maailman söpöintä pientä karvareuhkaa nukkuu viekussa. Tahitista on ainaki tulossa ihan vanhamamma, koska se haluaa koko ajan syliin ja viereen ja lähelle, ennen se ei jaksanu kovin kauaa olla. Aamukahvia on kans kauheen hauska yrittää juoda keittiön pöydän ääressä, koska molemmat koirat haluu syliin. Molemmat sit kans tuli syliin. Vaikka ne onkin puudeleita, niin Cali on kuitenkin keskikokonen, eikä siis erityisen pieni...
Tulin takasin Helsinkin yhtä matkaa mun siskon kanssa, joka tuli käymään HIHSissä ja pällistelemään suuren maailman menoa ja moikkaileen sen kavereita. Mä kävin Horse Show'ssa kans, koska Aurapaura oli voittanut jostain liput sinne. Hepat hyppäs esteitä, whoop! Jännää, mut ei yhtään niin jännää kuin ois ollu lauantain Kür International Dressage. *-*
Danspan ja Helmin residenssissä järkättiin kans reilu viikko sit hulppeet Halloween-kemut, joissa oli sit tietty hieno Steissi-Sokos-Joensuu-mix päällä. Jostain syystä kaikkialla on aina vaan mäkkiduunareita :'D Ei haittaa. Bileissä oli pukeutumispakko, eli pukukoodi vapaa. Mä tein ihan ite (äidin avustuksella, mut sitä ei tarvii kertoo noille) mun hienon Punahilkka-viitan tämän Youtubesta löydetyn DIY-ohjeen avulla. Helppo kuin mikä, toimis varmaan viittaan kuin viittaan. Loimusamettia en vaan osta enää ikinä.
Sithän tässä kävi niin, että lähdettiin yksille seuraavanakin päivänä Uskon vikan vuoron kunniaks. Päädyttiin olemaan koko ilta. Ei oo hetkeen ollut niin huono olo aamulla, koska yleensä olen siunattu lapsi enkä harrasta darraa. Oltiin vähän mielenkiintosella kokoonpanolla, koska ilta päättyi Baarikärpäseen meidän uuden ujon Jassun, entisen Sawan ja tosi tosi tosi entisen Niklaksen kanssa (en siis ite ehtiny ikinä olla ees Niklaksen kanssa samaan aikaan duunissa). Mut siis hauskaa oli ainaki tiettyyn pisteeseen saakka, mitäpä tässä sen kummempia mutisemaan :D
Ps. Musta on tulossa Taylor Swift -fani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti